POHJAMUTINOITA

Tilaa nyt jouluksi olohuoneeseesi Claus Santanderin maailmankuulu Joulukabaree!

Ei enää vanhoja tylsiä joululauluja. Ei enää piirileikkejä. Ei humalaista joulupukkia, ei joululahjasähellystä. Kaiken yllä mainitun korvaa pienimuotoinen, mutta suurenmoinen Claus Santanderin maailmankuulu Joulukabaree! Kun tilaat meidät joulujuhliisi, saat kaiken tämän:

• • Koko illan juontaa itse Claus Santander henkilökohtaisesti. Hän esittää välinumeroina maanmainiota joulumimiikkaa ja kertoo stand up luonteisesti joulukommelluksista pitkällä kiertueella. Tekevälle näet sattuu. Joskus pahastikin. Luo köyhän niin kuin rikkahan, saa joulu ihana…
  • Lapsille kabareemme tarjoaa mm. pipareita, piiloleikkejä, poroajelua(ulkona) ja kaiken huipennukseksi itse Claus Santanderin kertoman hurmaavasti unettavan joulusadun, jonka jälkeen lapset voikin jo peitellä petiin. Soihdut sammuu, pikkuväki nukkuu…

Ja kun lapset on saatettu nukkumatin hellään huomaan, saadaan kabaree kunnolla käyntiin.

• • Perheen miesväelle tarjotaan hieman paljasta pintaa rouva Santanderin vetämän Santanders Legs & Tits -tanssiryhmän valloittavan burleskiesityksen muodossa. Siinä se saattaa tonttulakki heilahtaa, jos kaikenlaista normaalisti piilossa pysyvää vilahtaa näkyviin. Ei huolta, murhetta kenkään muista, ei tunnu pakkaset tuikeat…
  • Naispuolisille on tarjolla isonenäisten tonttujen muodostaman Trousers or not -ryhmän maailmoja syleilevä, vertaansa vailla oleva Housut Pois ja hoitoon varietee-esitys. Hei tonttu-ukot hyppikää…
  • Maailmalla erikseenkin menestystä niittänyt Santanderin sekakuoro esittää tämän jälkeen saksalaisia joulushlagereita pihatontuiksi pukeutuneina. Kuoron taidokkaassa, vivahteikkaassa stemmalaulussa kuulijan korva lepää. O Tannenbaum, o Tannenbaum! Du kannst mir sehr gefallen…
  • Kabareen mukana kulkee myös pienimuotoinen liikkuva pub Santa’s Arms, jonka tarjoamasta glögistä voi nauttia joko kovan kanssa, tai ilman. Toki pubin valikoimaan kuuluu myös muita virvokkeita ja joulusnackseja. Herkkua on siinä monenlaista, kuiske kuuluu miltä ruoka maistaa…
  • Joulukabaree tuo teidän nähtäväksenne myös Petteri Punakuonon seurueineen, taianomaisilla valoefekteillä ryyditettynä. Hygieniasyistä emme kuitenkaan tuo seuruetta sisätiloihin. Se jää ulos tekemään naapurustoa kateelliseksi. Seurueen jätökset saatte kaupan päälle kesän kukkaloistolle lannoitteeksi. Kilisee, kilisee kulkunen, helkkyen välkkyen…
  • Koko illan kruunaa mahtava, taivaan täyttävä ilotulitus tähtisateineen, paukkeineen ja vinkuvine sähikäisineen. Tämä viimeistään saa naapurit vihreäksi kateudesta. Tuiki, tuiki tähtönen, iltaisin sua katselen…
    
    Eikä tässä vielä kaikki! 
  • Tähän tarjoukseen sisältyy myös normaalisti erikseen myytävät, kierrätysmateriaaleista valmistetut, biohajoavat tonttulakit koko perheelle ja lemmikeille. Hienoa! Päättyy joulu, vaikk´ ei kenkään sois…

Kaikki tämä ja kiitokset päälle, vain ja ainoastaan XXXXEur + ALV.

Tartu nyt tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja tilaa maailmankuulu Claus Santanderin Joulukabaree jouluasi juhlistamaan. Tilaa heti, ettet jää ilman! Joulu on vain kerran vuodessa ja tämä tarjous ei toistu! Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo, suloinen joulus tuo…

Claus Santanderin maailmankuulun Joulukabareen psta, Markku

HAUSKAA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!

Mies lyhyt ja paksu
vankoilla jaloillaan
menemään puuskutti,
vauhdista hikoili.

Terävä nenänpää
viiksien varjosta
välillä vilahti,
huulille istahti.

Viikset valtaisat
poskilta taaksepäin,
liehuen heiluen
korville kurkotti

Hikeä otsalla,
kiirettä matkassa.
Kättänsä heilautti
heilalleen vilkutti.

Vastaansa asteli
miestäkin pulskempi
nainen ja hihkaisi:
Albert, ja törmäsi.

Kumpikin taaksepäin
peffalleen lennähti.
Kadulle istahti,
kommellus nauratti.

Naurultaan kumpikaan
sanaa ei saanut.
Sitten mies äkisti,
runonsa lausahti:

”Raks, raks, raks,
nikamat sanoi naks,
kun yritin selkääni taivuttaa,
vauhdissa suulle suukottaa.

Raks, raks, raks,
sydän sanoi naks, naks.
Nyt yritän rakkauttain osoittaa,
suorittaa lempeää kosintaa.

Siis naks, naks, naks,
vaimoksein tuletko, raks?”

 

Minulla on uudehko harrastus. Pelaan kerran viikossa bridgeä paikallisessa kerhossa. Tai pelaan ja pelaan, mutta yritys on kova. Bridge on neljän hengen peli, jossa pelataan pareittain. Tarkoitus olisi voittaa toinen pari. Niin kuin tenniksen nelinpelissä, mutta mailat on korvattu korteilla ja pistelaskusta pitää itse huolehtia. Kun tennistä pelataan nurmikolla tai hiekalla, niin bridgen peluu taas tapahtuu vihreän veran äärellä. Niin kuin snookerissa, mutta ilman pelialueen valleja ja keppejä. Istualtaan.

Toisin kuin tenniksessä, bridgeä pelatessa ei tule hiki, kun ei tarvitse liikkua kuin korkeintaan pöydästä toiseen. Niin, tai tuskanhiki saattaa tulla, jos ei peli ota kulkeakseen. Mutta sitä ei lasketa. Muuten bridgessä pitää laskea. Koko ajan. Kortteja, pisteitä, tikkejä ja valtteja. Eikä pelkästään omia, vaan myös partnerin ja vastapelureiden. Koneita ei saa käyttää. Kaikki laskutoimitukset pitää suorittaa päässälaskuna. Mikä lisää väärinlaskun riskiä. Ja jos laskee tarpeeksi paljon väärin, häviää pelin todennäköisesti jo ennen pelin alkua.

Pelin alussa lasketaan kortit. Jokaisella pitäisi olla niitä 13. Ja sitten lasketaan korteista pisteet. Pisteiden perusteella tarjotaan jotain. Pöydällä on sellainen tarjouslaatikko, joka sisältää kaikkien mahdollisten tarjousten laput ja niiden lisäksi muutaman muun, joiden merkitystä en vielä tarkkaan tiedä. Kaikki tarjoavat vuorollaan lappuja näyttämällä jotain. Tämä on se kaikkein sekavin kohta pelissä, kun pitäisi itse tarjota oikein ja samalla ymmärtää mitä vastapuoli ja partneri tarjoavat. Ja taas lasketaan. Kun on tarpeeksi pitkään tarjoiltu, kuka mitäkin ja laskettu, lasketaan kortit hetkeksi pöydälle ja sitten aletaan pelaamaan. Laskennan ja tarjousten perusteella voidaan päätyä joko valttipeliin, peliin ilman valttia tai sitten ohipeliin, jossa kukaan ei ole tarjonnut mitään. Silmäpeli, älytön ilmeily ja vastustajan solvaaminen on pelin aikana kielletty. Kuin myös partnerin neuvominen. Vastustajan kortteja voi katsoa, jos hän hölmöyksissään näyttää ne.

Kortit pidetään yleensä kädessä. Paitsi tarjouskilvan voittaneen pelaajan partnerin pitää ensimmäisella pelivuorollaan levittää korttinsa pöydälle kaikkien nähtäväksi. Sitten keräillään tikkejä pitkin jakoa ja lopussa taas lasketaan. Tällä kertaa saavutettujen tikkien määrä. Ne kirjataan sähköiseen tuloshärveliin, joka on langattomasti yhteydessä pelinjohtajan tietokoneeseen. Kaikki kirjaukset tallennetaan tietokoneelle loppulaskentaa varten.

Jakoja on yleensä reilut 20 ja peli-ilta kestää yleensä nelisen tuntia. Koska jakoja on noinkin paljon, ne on tehty valmiiksi koneella, joka sekoittaa kortit ja jakaa ne neljään 13 korttia sisältävään kasaan. Kaikki parit pelaavat kaikki jaot. Vastustajapareja vaihdetaan pitkin iltaa ennalta arvotun järjestyksen mukaisesti. Tarkoitus olisi kai, että jokainen pari joutuisi kerran kohtaamaan toisensa.

Kun kaikki jaot on pelattu kaikkien osalta, peli-ilta loppuu ja julistetaan voittajat. Tietokone on laskenut kaikille, saavutettujen tikkien perusteella jonkun käsittämättömän kaavan avulla prosenttiluvun, joka määrittää lopullisen sijoituksen. Riippumatta siitä kenen kanssa pelaan, olen aina häntäpäässä ja lasken päiviä hetkeen, jolloin minun peliesityksiäni ei enää tarvita. Toistaiseksi olen vielä aina saanut uuden yrityskerran…

Olen n.8 viimeisintä vuotta elämästäni ”näytellyt”. Milloin mitäkin, mutta pääasiassa harrastajateatterissa kulloisenkin ohjaajan määrittelemiä roolimalleja. En ole koskaan välittänyt teatterista. En osaa, enkä halua näytellä! Olen inhonnut näyttelemistä siitä saakka, kun jouduin esittämään joulukuusta kansakoulun joulunäytelmässä ja se kuusesta käsiin tarttunut pihka ei lähtenyt kuin kulumalla.

Mutta kun sitä yrittää olla solidaarinen ja auttaa ystävää hädässä, eli tässä tapauksessa teatteria miesnäyttelijäpulassa. Minun näyttelemiseni on ollut enimmäkseen päämäärätöntä rimpuilua sanojen, eleiden ja ilmeiden ilottomassa sekamelskassa. Rämpimistä kliseisten maneereiden ja unohdettujen repliikkien loputtomassa suossa. Mutta kaikesta edellä mainitusta huolimatta olen väkisin kompuroinut minulle määrätyt roolit läpi. Muusikkona olen tottunut juoppoihin, tuttuihin, puolituttuihin ja kollegoihin, jotka aina keikan jälkeen taputtelevat selkään ja kehuvat suorituksen maasta taivaaseen. Joskus jopa selvin päin, mutta silti useimmiten tarkoittamatta sitä. Olen ollut havaitsevinani samanlaista reagointia myös teatteriväen keskuudessa. Se ei aina tunnu hyvältä silloin, kun tietää, ettei oma osuus olisi juurikaan pahemmin voinut reisille mennä.

Mutta ettei menisi ihan voivotteluksi, on minulla teatterin parissa ollut hyviäkin hetkiä. Olen saanut tehdä musiikkia näytelmiin, valaista näytelmiä ja luoda niihin omia äänimaailmoja. Olen saanut nikkaroida ja auttaa teknisellä osaamisellani teatterin tekniikkaa eteenpäin. Olen myös saanut tutustua moneen erilaiseen, ihanaan ihmiseen. Kiitos! Ja kiitos vielä siitä, että silloin joskus sain liittyä mukaan! Se pelasti minut erakoitumiselta jäädessäni eläkkeelle.

Olen huomannut, että järjenjuoksuni ja liikkeeni hidastuvat hiljalleen koko ajan ja tiimalasissani alkaa hiekka käymään vähiin. Palikat tippuvat suusta ja nivelet narskuvat kuivuuttaan. Kohti vääjäämätöntä loppua mennään, mutta uskon ja toivon vahvasti, että sinne on vielä pitkälti matkaa. Vaikka keho hiljalleen hajoileekin, niin mieli on ainakin vielä vahva. Tänään viimeistä kertaa esitettävän näytelmän jälkeen minulla alkaa nyt uudet leikit uusien kavereiden kanssa. Jossain muualla kuin teatterissa. Minulla on niin paljon tekemättömiä asioita, joista haluan saada vielä suurimman osan tehtyä ja vähintään yhtä paljon unelmia, jotka odottavat toteutumistaan. Niille varattu aika alkaa huomenna…

Moro! Terveisiä Ratikylän raitin alkupäästä. Olen yrittänyt keksiä itselleni jotain jollain tasolla järkevää tekemistä. Jotain, mitä en olisi ennen tehnyt. Ja sen seurauksena päätin alkaa kirjoittamaan tätä blogia. Tai mikä tämä nyt sitten onkin. Hommasin mustan perjantain alelaarista hurjan kasan uusia ja vähän käytettyjä sanoja. Ajattelin alkaa niitä nyt sitten täällä järjestelemään. Katsotaan mitä syntyy. En ole mikään kirjailija, enkä runoilija. Olen vaan kohtalaisen pätevä basisti, rakennus- ja tiatokonemiäs! Että siltä pohjalta ajattelin lähestyä aihetta. En myöskään aio kirjoitella tänne säännöllisesti, vaan joskus jotain. Sitten kun siltä tuntuu. Jos tää kuulostaa sinusta hyvältä suunnitelmalta, käy joskus toisenkin kerran kurkkaamassa. Ja jos tykkäät käydä katsomassa mitä kaikkea itseeni liittyvää olen tähän mennessä  verkkoon tuupannut, niitä löytyy täältä.