Bridge

Minulla on uudehko harrastus. Pelaan kerran viikossa bridgeä paikallisessa kerhossa. Tai pelaan ja pelaan, mutta yritys on kova. Bridge on neljän hengen peli, jossa pelataan pareittain. Tarkoitus olisi voittaa toinen pari. Niin kuin tenniksen nelinpelissä, mutta mailat on korvattu korteilla ja pistelaskusta pitää itse huolehtia. Kun tennistä pelataan nurmikolla tai hiekalla, niin bridgen peluu taas tapahtuu vihreän veran äärellä. Niin kuin snookerissa, mutta ilman pelialueen valleja ja keppejä. Istualtaan.

Toisin kuin tenniksessä, bridgeä pelatessa ei tule hiki, kun ei tarvitse liikkua kuin korkeintaan pöydästä toiseen. Niin, tai tuskanhiki saattaa tulla, jos ei peli ota kulkeakseen. Mutta sitä ei lasketa. Muuten bridgessä pitää laskea. Koko ajan. Kortteja, pisteitä, tikkejä ja valtteja. Eikä pelkästään omia, vaan myös partnerin ja vastapelureiden. Koneita ei saa käyttää. Kaikki laskutoimitukset pitää suorittaa päässälaskuna. Mikä lisää väärinlaskun riskiä. Ja jos laskee tarpeeksi paljon väärin, häviää pelin todennäköisesti jo ennen pelin alkua.

Pelin alussa lasketaan kortit. Jokaisella pitäisi olla niitä 13. Ja sitten lasketaan korteista pisteet. Pisteiden perusteella tarjotaan jotain. Pöydällä on sellainen tarjouslaatikko, joka sisältää kaikkien mahdollisten tarjousten laput ja niiden lisäksi muutaman muun, joiden merkitystä en vielä tarkkaan tiedä. Kaikki tarjoavat vuorollaan lappuja näyttämällä jotain. Tämä on se kaikkein sekavin kohta pelissä, kun pitäisi itse tarjota oikein ja samalla ymmärtää mitä vastapuoli ja partneri tarjoavat. Ja taas lasketaan. Kun on tarpeeksi pitkään tarjoiltu, kuka mitäkin ja laskettu, lasketaan kortit hetkeksi pöydälle ja sitten aletaan pelaamaan. Laskennan ja tarjousten perusteella voidaan päätyä joko valttipeliin, peliin ilman valttia tai sitten ohipeliin, jossa kukaan ei ole tarjonnut mitään. Silmäpeli, älytön ilmeily ja vastustajan solvaaminen on pelin aikana kielletty. Kuin myös partnerin neuvominen. Vastustajan kortteja voi katsoa, jos hän hölmöyksissään näyttää ne.

Kortit pidetään yleensä kädessä. Paitsi tarjouskilvan voittaneen pelaajan partnerin pitää ensimmäisella pelivuorollaan levittää korttinsa pöydälle kaikkien nähtäväksi. Sitten keräillään tikkejä pitkin jakoa ja lopussa taas lasketaan. Tällä kertaa saavutettujen tikkien määrä. Ne kirjataan sähköiseen tuloshärveliin, joka on langattomasti yhteydessä pelinjohtajan tietokoneeseen. Kaikki kirjaukset tallennetaan tietokoneelle loppulaskentaa varten.

Jakoja on yleensä reilut 20 ja peli-ilta kestää yleensä nelisen tuntia. Koska jakoja on noinkin paljon, ne on tehty valmiiksi koneella, joka sekoittaa kortit ja jakaa ne neljään 13 korttia sisältävään kasaan. Kaikki parit pelaavat kaikki jaot. Vastustajapareja vaihdetaan pitkin iltaa ennalta arvotun järjestyksen mukaisesti. Tarkoitus olisi kai, että jokainen pari joutuisi kerran kohtaamaan toisensa.

Kun kaikki jaot on pelattu kaikkien osalta, peli-ilta loppuu ja julistetaan voittajat. Tietokone on laskenut kaikille, saavutettujen tikkien perusteella jonkun käsittämättömän kaavan avulla prosenttiluvun, joka määrittää lopullisen sijoituksen. Riippumatta siitä kenen kanssa pelaan, olen aina häntäpäässä ja lasken päiviä hetkeen, jolloin minun peliesityksiäni ei enää tarvita. Toistaiseksi olen vielä aina saanut uuden yrityskerran…